sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Meille muuttaa koira!

Muskani

<3 Oon aivan mahdottoman iloinen tästä asiasta. Muska muuttaa meille. Mun rakas Muska. *Ilon kyyneleitä*


Nelli vuonna 2002

Kaikki alkoi tästä. Halusin saada Muskan mukaani jo kun muutin kotoa. Asuin vuoden Kuusamossa Kansanopiston asuntolassa, johon ei ollut mahdollista ottaa koiraa. Oli hirvittävä ikävä. Meillä on koko ikäni ajan ollut koiria. Aina!

Nelli oli 1 vuoden kun mä synnyin ja Nala käytiin iskältä salaa ostamassa vuonna 1996.


Nala vuonna 2008

Pippuri-collie muutti meille vuonna 2000 etsiessään uutta kotia. Pippurista tuli mun ensimmäinen koira. Pippuri rakasti lapsia yli kaiken, sen ensimmäisessä kodissa sitä oli hoivannut 5-vuotias pikkutyttö. Itkin ja huusin kun Pippuri meni katsomaan sen uutta kotia. Äiti oli luvannut, että Pippuri saa jäädä meille, jos mä kysyn sitä ite iskältä. En uskaltanut vaan itkin sängyssä. En uskonut, että isä antaisi sen jäädä.

Pippuri ei kuitekaan kauaa ollut uudessa kodissaan vaan puri siellä minun luokkatoveriani ja sai tulla takaisin. Sisäkoira ja pieneen laumaan tottunut oli kytketty ulos koirankoppiin ja liekaan. Lapsia ja aikuisia tuli ja meni yhden päivän aikana yli 20. Paimenkoirana Pippuri halusi puolustaa omiaan ja ei ymmärtäny lasten leikkejä.

Vielä myöhemminkin sillä oli tapana näykkiä, mutta ei missään nimessä purra kovasti. Silmätippoja varten jouduimme sitomaan sen kaikki jalat kiinni ja laittamaan sille kuonokopan, jolloin se lamaantui. Sinnikäs sissi.

Vuonna 2002 kävimme naapurissamme katsomassa vastasyntyneitä koiranpentuja. Pennut olivat suloisia ja kävimmekin veljeni ja äidin kanssa siellä monta kertaa. Eräällä kerralla kun kyselimme kenelle pennut ovat menossa, sanoi naapurimme, herra eläinlääkäri, Muska on sit varattu teille. Alkoi neuvottelu isän kanssa. Tällä kertaa isän kanssa tehtiin ihan kauppakirjat. Muska saisi eläinlääkäriltä kaikki elämänsä rokotukset ilmaiseksi ja Kakkasopimuksessa luki, että minä siivoaisin veljeni kanssa kaikki Muskan pissat ja kakat lattialta. Sopimus allekirjoitettiin ja Muska muutti meille.

Kuten arvata saattaa minä jäin kakkasopimusta soveltavaksi osapuoleksi. Veljeni peitti sattuneet vahingot paperilla. Pissojen kohdallahan mitään ei huomaa. Kakat olivat vain hieman eri juttu. Yksi ilta kun koko perhe oli koolla, kävin vessassa ja olin kävelemässä pissapaperien päällä keittiöön kun tallasin johonkin pehmeään. "AA!!" Nuoriherra A tuli itkien selittämään, että kun oksettaa. Kyllä muakin aina lämpimiä torttuja siivotessa hieman oksettaa.. Niin se oli ja meni.

Muska on mun koira kaikin puolin. Leikkasin sen kynnet ja kampasin turkin, pesin sen tassut ulkoa tultaessa ja käytin sen suihkussa. Kävimme Muskan kanssa Tyrnävällä vasta alkaneessa "Näyttelytottumuskoulutuksessa" vuosina 2005-2007. Muska oli jo pari vuotiaana suorastaan veteraani. Kaikki meni mainiosti. Muutomaa vuotta myöhemmin alkoi agility ja Muska oli haka siinäkin, vähän hidas ja rauhallinen. Piti olla hyviä herkkuja, että ei alkanut muut jutut kiinnostaa.

Pippurin kanssa kokeiltiin agilityä myös muutoman kerran, mutta sillä ei ollut taipumusta totella. Pippuri kyllä tykkäsi halia ja olla ihmisten lähellä, mutta vapaana se halusi tehdä mitä mieli teki. Kouluttaja sanoikin, että Pippuri on haluttomin koira, mitä hän on nähnyt. =D

Viimeinen kuvani Pippurista, se jouduttiin lopettamaan vuonna 2011. Pippuri lakkasi syömästä.

Vähitellen alkoivat Muskan takapolvet osoittaa merkkejä nivelrikosta. Rottweilerin, beaglen, spanielin ja noutajan sekoituksena sillä oli perimässä nivelrikkoa edistäviä geenejä. Jo 8-vuotiaana se ei tykännyt paljoa hangessa vaeltaa.

Kuusamon jälkeen asuin 8kk Asikkalassa maatalousalan oppilaitoksessa, jonne sain Muskan mukaan. En olisi jaksanut olla siellä edes niin kauaa, jos Muska ei olisi ollut kanssani. Se osaa piristää ja tulla lohduttamaan juuri oikeaan aikaan. Muskan kautta sain ystävän Sirpan. Sirpa tykkäsi Muskasta niin kovasti, että tuli välillä luokseni haliterapiaan, halasi koiraa. =) Sirpan kanssa vietimme aikaa Muskan kanssa lenkeillä ja opetin Sirpaa neulomaan.

Asikkalasta Muskan kanssa matkasimme Espooseen, jossa M opiskeli. Bussikyydit ja käveleminen Kampin ostoskeskuksessa ei tuottanut Muskalle mitään ongelmia. Koira oli siellä aivan kuin kotonaan maalla. Tyytyväinen kun sai olla kanssani.




Kaikkien näiden yhdessä vietettyjen vuosien jälkeen oli todella raskasta jättää Muska kotiin vanhempien luokse, kun täältä etelästä ei löytynyt vuokra-asuntoa, johon koiran saisi ottaa. Nykyisessä asunnossamme kissat oli sallittu, mutta sain luvan toiseenkin kissaan. Tänään rohkaistuin laittamaan viestiä vuokranantajalleni ja kysymään lupaa ottaa rauhallinen, vanha ja ystävällinen koira kanssamme asumaan eläkepäivilleen. Hän antoi luvan!










4 kommenttia:

  1. Voi ihanaa! Mulla on just sellanen tilanne, että rakkaat koirani asuvat vanhempieni luona. Mun vuokrakämppään ei aläimiä saa ottaa, ja siksi käyn aika usein vanhemmillani kattomassa koiruuksia. Voin kuvitella miten onnellinen olet, kun saat parhaan ystäväsi asumaan saman katon alle! :)

    VastaaPoista
  2. Oon todella tyytyväinen nyt. =) Tulee vähän kisuihin vauhtia kyllä ainaki alkuun. Pitää opetella niitten kans.

    Muska on ollu jo niin kauan mun elämässä, että kamalaa ajatella ettei se enää kauaa elä. Pitää vielä nauttia yhteisestä ajasta kun sitä on jäljellä. <3

    VastaaPoista
  3. Niin ja saa ehkä opettaa seuraajaansa. ;) Jos sellanen tulis parin vuoden sisällä.

    VastaaPoista
  4. Kannattaa ottaa kaikki irti siitä ajasta, kun Muska vielä sun luona on! :)
    Mulle kävi niin, että mun ensimmäinen ja varmasti omalla tavalla se rakkain koira menehtyi vuosi sitten äkillisesti. Olihan sillä jo ikäää melkein 10 vuotta, mutta mitään merkkejä ei ollut siitä, että se olisi sairas. En päässyt hyvästejä antamaan koska olin kotona ja äiti laittoi viestiä että nyt on koira lähetetty koirien taivaaseen.. Siitä surusta en ole päässyt vieläkään yli :( Kun olisi päässyt edes viimeisen kerran halaamaan ja sanomaan hyvästit.

    Ei ollut tarkoitus masentaa, toivotaan että Muska elää vielä pitkään ja terveenä! :)

    VastaaPoista