keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

IKEA:n kanta-asiakas


Ruokaväline laatikossa oli tungosta. Oli mahtava syy lähtä IKEAan. IKEAssa on tälläiselle opiskelijaperheelle edulliset hinnat, mutta aina kyllä ihmettelen niitä työntekijöitä siellä. Ruokalassa työskentelevät naiset tuiskivat toisilleen ja häipyvät kassalta ihan ilmoittamatta kun asiakkaita on jonoksi asti. Ei kassatyöskentelijätkään hirveästi hymyile.. No, ehkä vaan oon siellä niin aikasin aamusta, että ihmiset ei oo vielä ihan hereillä.. Oon iteki töissä aamuisin hieman sekasin.

Tuo vanha aterinlaatikko on nyt tarpeeton. Kaapeista löytyy jo muutomia muitaki tavaroita, jotka vois olla hyödyksi toisille. Oon ystävystyny muutomien mun miehen kurssikavereiden kanssa. Sain viime viikolla kutsun Teekkarityttöjen Kevätmarkkinoille. Kirppispöytää sinne sitten. 



Uusi järjestys on mun mielestä melko toimiva. Ehkäpä tavaraa voisi olla vähemmän ja nuita lokeroita enemmän. Miehen mielestä ihan kamala!  = D


Aivan valloittavia uusia lautasliinoja. Rustiikkeja ruokavälineitä hentoina printteinä.


Kainaloon keräsin myös liukuestettä mattojen alle, pienen raastimen esim. pastajuustojen raastamista varten, pieniä teräksisiä dippikulhoja, blinipannun, tuon aiemmin esittelemäni teepussirasian ja salaattilingon. 

Nuo lasiset pikkukipot oli tuikkukippoja, 0,99€/4kpl. Etsin mun taimille kivoja kippoja ja tuli mieleen orkidea. Äidin orkidea on lasisessa ruukussa, josta näkyy hyvin kuinka kastunut kukka on ja kuinka kauniit juuret kiertelevät. Lasipurkkien mahtavuuteen törmäsin myös FeltFinlandin galleriassa, selaillessani netistä Kädentaitomessujen näytteillepanijoita.

Taimet on istutettu uudelleen, mutta juuret vielä piilevät mullassa. Kuvailen niitä keväämmällä


Kävin samalla ostosreissulla HongKongissa. Tarvitsin taimille kukkakeppejä, ja ajattelin että aluksi kävisi hyvin varrastikut. Tarttui sieltä sitten mukaan muutakin. Ikkunoiden pesua odottelemaan pyyhinlasta ja keittiöön ohutta teräsvillaa. 

Mies inhoaa kissankarvoja, ja kun kerroin hänelle että olin nähnyt mattoja varten tarkoitettuja isoja teippirullaharjoja, hän oli innoissaan. Musta teippiharja osui silmään ja ajattelin, että se voisi olla tuollaisenaan ihan esillä(Kuvassa keskellä, aikamoinen kameleontti) ja nopeasti saatavilla tarpeen mukaan. Ihan kätevähän tuo on, voi verhoja myös pyyhkiä karvoista.

 On kyllä mahdottoman loputonta tuo karvastus... Mustat vaatteet, niissä näkyy meidän Mannan valkoiset karvat ja nuo Lollin tumman harmaat näkyy valkoisessa ja värillisessä... Kaupungilla kulkiessa varmasti huomaa mun tummanruskeasta villakangastakista, että meillä on kisuja. Vaan ei kissa tai koira ole mitään ilman karvoja. Karvattomat on mun mieleen surkean näköisiä, vaan oishan niitä aika metkaa vaatettaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti