sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Puuhaus inspiraatiota

Löysin ihanan uuden blogin jota seurata. Upeaa suomalaista
 käsityötä. Puuhaus.fi
Kekseliäitä koruja.
Huippu kierrätysidea vanhoille kirjan kansille.
Kauniita neuleita
Iki-ihania muistokokoelmia hopealusikoista ja vanhoista valokuvista.
Säilytyspusseja palopeitolle.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Säästä paras pala viimeiseksi

Aloitin villapaidan hihoista. Nopeat tehdä pois alta ja tässä mallissa niin yksinkertaiset, ettei turhaa stressiä. 


Nyt hieman kaduttaa. Oli mukavaa aloittaa projekti helposti, mutta kuten paahtoleipää syödessä paras pala jätetään viimeiseksi. Haastavat ensikohtaamiset voi tyssätä positiivisen kokemuksen luomisen jo alkuunsa, mutta huonot lopetukset voi pilata koko ihanan alun.

Ihanan helppo ja leppoisa ensikohtaaminen, tahmea alku, paljon pieniä olankohautuksella ohitettuja virheitä, muutoma sudenkuoppa, niistä johtuva purkaminen ja turhautuminen, stressi osien yhteensopivuudesta, stressi neuleen käyttäjälleen(allekirjoittaneelle) sopimisesta, hirveän tympäännyttävät lankojen päättelyt ja lopullinen käyttötyytyväisyys. 

Olisi kivaa lopettaa työ helppoihin hihoihin. Ne olisi voinut aloittaa suoraan olalta poimimalla silmukat ja sovittaa tarpeen mukaan. Hyvä sanoa nyt. Ovat jo tehdyt. Ja monia sudenkuoppia takana. Odotan kuitenkin innolla, että saan tämän loppuun!


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sukellus villaan - projektina villatakki

Vihdoin sain aikaiseksi. Otin itseäni niskasta kiinni. Neulon itselleni villatakin!


Kuukausi sitten kävin Soukassa lankakauppa Menitassa. Mukaan tarttui 16 kerää Drops Karisma kirsikan punaisena, ihanaa 100% villaa. 



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kummitädin ompelema Tilkkutäkki

Tilkkuiluun turhautuneena päätin aloittaa jostain helpommasta. Vauvan peitto isoista kangaskaistaleista. Peitto omalle kummitytölle, siskon nuorimmaiselle. Peitosta tuli 80cmx102cm.
Kaikki meni kuta kuinkin näin:

Noin vuorokausi ennen ristiäisiä huomataan, ettei ole lahjaa tulevalle kummitytölle. Mieleen muistuu idea.

Ihanan inspiraation sain Pikku-ketun puuhamaa -blogista. Ihana perinne Kiinassa, jota voisi minun mielestäni Suomessakin jatkaa. <3


Tarvitaan iso läjä tilkkuja ja muutoma isompi kangas.


Pöyhitään kankaat auki.


Pestään






Valitaan tytölle sopivia kankaita. Ommellaan siivut yhteen. Käydään kangaskaupassa ostamassa vanua ja pohjakangas. Pohjakangas joka sivulta noin 13cm leveämpi kuin tilkkukangas.


Neulataan ja ommellaan reunat. Todetaan, että kun tälläistä suunnittelee ja neulaa sängyllä, jää kankaaseen hieman löysää.


Todetaan, että kelpaa kai näinki.


Kirjotaan syntymäpäivä, aika, pituus ja paino toiselle lyhyelle sivulle. Nimi tulee näiden päälle, sitten kun sen ristiäisissä tietää. Varataan lankaa ja neula(lainataan äidiltä) ristiäisiin. Todetaan, että nämäkin olisi ollut helpompaa kirjoa ennen kuin täkki ommeltu. Päättelyissä ja aloituksen langanpäiden peittämisessä saa käyttää mielikuvitusta.


Kirjotaan nimi ristiäisissä.

Ihan ilman sitä parantamisen varaa ei tästäkään päästy, mutta onnistumisen fiilis oli taattu. Ihania kehuja ja kommentteja sain. Parasta oli, että siskonikin tykkäsi.

Peittoon saivat ristiäisvieraat vielä kirjoittaa rohkaisevia sanoja ja elämänohjeita, ja useat kysyivät haluanko pilata niin kaunista peittoa. Kyllä, ainut kangastussi minkä löysimme oli musta, pinkki tai violetti olisi ollut niin ihana.


lauantai 1. helmikuuta 2014