maanantai 21. lokakuuta 2013

Hidastus - slow motion

”Wi-Fi yhdistetty kohteeseen Netwjork ja sen ip-osoite on. 192.168...” Netti ei siltikään yhdisty. Uudessa taloyhtiön laajakaistassa ei ole mitään vikaa, vaan tässä meidän Netwjork-purkissa on. Välillä toimii, välillä ei. 


Tänään en jaksa välittää. Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen on mukavaa vain nautiskella aamupalasta sohvalla ja katsella ympärilleni. 

Manna istuu keittiön ikkunalla, Lolli Miehen työpöydällä, molemmat katsoen pihalle. Muska järsii olkkarin matolla isoa luuta(aitoa luutaJ). Sänky odottaa petaajaansa, matto taas imuroijaansa ja pölyt omalla työpöydälläni pyyhkijäänsä. Digiboxi sojottaa koivet ylöspäin, se meni viime viikolla päättämään päivänsä. Lakkasi vaan toimimasta. Turkoosi-ruskealipasto pönöttää tyhjyyttään päällään läjä kirppis-roinaa. Pitäisi ja pitäisi. 

Nyt olen vähitellen päättänyt olla stressaamatta mistään tekemättömästä. Asiat on hyvin ja tekemättömät jutut ovat valmiita joskus tulevaisuudessa. Voin kyllä itse päättää, mitä minäkin päivänä teen, mutta harvoin saan aikaan kaikkea sitä. Haluan opetella olemaan tyytyväinen siihen vähään tai paljoon, mitä olen saanut aikaan. 




Haluan stressaamisen sijaan tehdä ihania muistoja ja luoda hetkiä, joita ei kiireen keskellä huomaa. Joka päivä pitäisi osata pysähtyä. Löytää hetki, oli se maisema, tapahtuma, haju, väri, tunnelma tai vaikka musiikkia, jota jää vaan ihailemaan. Imee sen kaiken itseensä. Painaa se hetki mieleen ja nauttia. Nauttia elämästä, elää ilolla ja heijastaa sitä elämäniloa myös toisille. 







Parina viime viikkona olen töissä työpäivän lomassa nautiskellut erilaisista tuoksuista. On ne sitten olleet asiakkaan hajuvesiä tai esim. shampoo tai pyykinpesuaine joka ihmisestä tuoksuu, mutta ne ovat tuoneet minulle mieleen jotain menneisyydestä. Hetkessä olen tipahtanut muistoissani hirsiseen vanhaan mummolaan, hääpukusovitukseen ja toisen mummini meikkauspöydän ääreen. Hymy on toivottavasti ollut se hämmästyksen tilani ulkoinen ele.





Uskomatonta, miten ihmisen mieli ja muisti toimii. Siitä on ihanaa nauttia edes pieni hetki päivässä. 

Hymyä päiväänne ihanat lukijat!

Lötköt - Cat Shifting Vol 5

Neiti nautiskelija

Kun sohvalta löytyy jotain villaista ja lämpöistä johon käpertyä, tämä tyttö on mukana. :)



Koirankaan seura ei nykypäivänä haittaa.


Lolli on sylissä kiehnääjä. Tykkää lekotella emännän pehmeällä masulla. ;)


Ja aina vessassa. Ei ikinä saa olla yksin. Niin!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Autuas olotila

Lääh puuh! Se fiilis ku on saanu jotain konkreettista aikaseksi. :)

Nyt on tullut aherrettua. Kaksi paperipussia täyteen tungettuna, noin 20kg lehtiä. Reilussa tunnissa noin 10mx10m alue ison vaahteran alta.






Kelpaa lekotella, ja ois kiva nähdä Salkkarit, jos digiboxi toimis. :D

Harava sievään kätöseen

ja pihalle!

Meillä lehdet tulvii jo rappuun, pitänee siis alottaa haravahommat. Jos tänä syksynä mä saisin ainaki meidän rapun edustan haravoitua, innostuisko nuo muutki?




torstai 10. lokakuuta 2013

Mehevä porkkanapiirakka


Korson käsityökerhossa ekalla kerralla tarjoilin tätä. Naiset halusivat ohjeen, ja sitä lupailin. Nyt sain aikaseksi kirjottaa sen. Kuva surkea, voin päivittää sen kivemmaksi joskus myöhemmin. =)



Tästä saat pellillisen tuhdilla kuorrutteella. Namia! Meillä kahden hengen taloudessa loput menneet pieninä paloina pakasteeseen rasiassa, josta voinut päivällisen jälkkäriksi napostella. Melkoinen kaloripommi!

Pohja:
4 munaa
3 dl valkoista sokeria
1dl tummaa luomuruokosokeria tai fariinisokeria
225g voita
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
1tl kanelia
4dl vehnäjauhoja
500g porkkanaraastetta

Kuorrutus:
200g tuorejuustoa 
1pkt(400g) tomusokeria
50g voita

1. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu voi. 
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita varovasti taikinan joukkoon. Lisää porkkanaraaste.
3. Levitä leivinpaperin päälle syvälle pellille. Paista 200°C noin 20min kunnes ei tartu tikkuun.
4. Jäähdytä pohja viileän uuniritilän päällä, tällöin se ei hikoa.
5. Valmista kuorrute sulattamalla voi ja sekoittamalla se voimakkaasti tuorejuuston kanssa sekaisin. Sekoita varovasti tomusokeri.
6. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle.

7. Nauti! Säilö hyvin ja nauti vielä koko viikon ajan. ;)

Kultainen ruska



Kesän jälkeen syksyn tulo kauhistuttaa. Kylmä, sade ja viima. Kuiva sisäilma, rasvoittunut nenä ja kuivat posket. 


Syksy on myös merkki siitä, että taas yksi vuosi on kohta saatu päätökseen. Puut ovat saaneet herätä, kukkia, levittää siemeniään ja tuuheutua. Nyt ne pudottavat syyssateiden paiskoessa lehtiään maahan. 


Tuntuu hieman raskaalta ajatella, että mitä taas tänä vuonna olen tehnyt. Ovatko päätökseni olleet oikeita? Vuodet ovat vierineet niin nopeaa. Olenko tyytyväinen kokonaisvaltaisesti siihen, mitä olen elämässäni tähän mennessä saavuttanut? Ovatko haaveeni jääneet ajan jalkoihin? Olenko päästänyt itseni liian helpolla?


Luonnon värit kuitenkin valloittavat. Keväällä koin vihreän nurmen ja ensimmäiset vihreät lehdet puissa hyvin terapeuttisiksi ja rauhoittaviksi. Syksyn värit ovat jotenkin melankoliset. Murretut sävyt puiden lehdissä ja paljastuva mutainen maa, iltahämärässä lamppujen valot keinotekoisesti yrittävät näyttää meille tietä. Syksyllä tekisi mieli käydä talviunille, ainakin jouluun asti.

Nämä lehdet loistavat kuin tuli. Tuli pienessä kynttilässä, takkatuli ja paukkuvat männynpihkat. Räiskyvät ilotulitteet uutena vuonna. Valaiseva soihtu ja ukonkynttilä pihamaalla, kun jouluaattona odotellaan vieraita.  

Ehkä syksyssä on toivoa. Hetki aikaa levähtää, käpertyä viltin alle sohvalle torkkumaan, ihastella ikkunasta metsän väriloistoa. Aikaa ottaa kutimet esiin ja näpertää villasukkia talvipakkasille. 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Aikaa itselle - down shifting


Eräänä päivänä parin viikkoa sitten sain viestin Facebookissa. Toimittajaopiskelija haluaisi haastatella mua. MUA?! Iski pieni paniikki, ja luin viestin uudelleen. 


Haastattelun aiheina olisi downshifting, kotoilu ja mun elämä. OK. Hetkinen. Mitäs mä näistä asioista osaisin oikeen sanoa.? Kannattaako mun antaa mitään haastattelua, jos en osaa vastata mitään. Pieni paniikki ja ujous iski. Oho, mut on huomattu. Samalla koin pienoista punastumista ja sekaista ylpeyttä. 

Mahtikokemus oli tää haastattelu. Puhuttiin ajankäytöstä, työstä, ajan ottamisesta itselle, tekemisen ilosta. Meidän perhe-elämästä, sukupuolirooleista.

Ajattelin kirjottaa, mitä mulle merkkaa tämä moderni sana "downshifting", ja miten mä oon tähän päätyny.
Kirjoitin keväällä hieman viime syksystä. Hirveä kiire, stressi ja muutokseen sopeutumisen kriisi. Näin jälkeen päin mietin, mitä tästä noin vuoden takaisesta ajan jaksosta muistan. Pieniä palasia sieltä täältä, aika meni hurjaa vauhtia.

Koko kevään ja kesän olen tehnyt töitä vähemmän. Taloudellisesti olen tasapainoillut ja säästänyt kaikessa turhassa, opetellut miettimään, miksi ostan. Töitä vähentämällä olen antanut aikaa itselleni ja rakkaille harrastuksilleni. Olen oppinut nauttimaan pienistä hellistä hetkistä mieheni kanssa. Olen yrittänyt olla vähemmän vaativa. Olen yrittänyt ymmärtää. 




Välillä olen vain oleskellut ja ihmetellyt. Huomaan helposti stressaavani myös harrastuksistani, jotka tuppaavat jäämään kesken. Iloitsen, kun saan keskeneräisen projektin loppuun.

Ihana ystävä sai minut vähitellen huomaamaan elämän pienet ilot. "The secret to enjoying life is learning to live in the moment."

Oon jotenki kuvitellu olevani positiivinen ihminen, ainaki silleen julkisesti, mutta nyt olen vähitellen opetellut arvostamaan itsenäni myös omassa seurassani. Opetellut näkemään niitä positiivisia hetkiä pienissä arjen iloissa. 

Nyt, juuri nyt, nautin. Hernekeitto porisee liedellä, astianpesukone hurisee ja radiossa soi Iskelmä. Kissa syö ruokaa edessäni ikkunanlaudalla. Hetken päästä painun pehmeisiin pehkuihin.




Toivottavasti tämä vastasi jonkun ihmisen kysymykseen, mitä on downshifting. Aiheesta vielä kuullaan. ;)