Ihanuus!!

Vähänkö on ollu mahtavat pari viikkoa! B) Oon käyny töissä vaan muutoman vuoron viikossa, ja suoraan sanonu, jos en jolleki päivälle töitä ota. On todella rentouttavaa, kun saan varata aikaa omille lempiharrastuksilleni ja itselleni ihan niin paljon kun haluan. Välillä tosin, kuten tänään iltapäivällä, tulee käytettyä aikaa lepäämiseen ja semmoseen aivojen nollaukseen. Ja siihen on ihan hyvä syy.

--------------------------------------

Koko viime vuosi meni ihan hujauksessa, kun oli sellanen äärirajoilla-stressi päällä. Keväällä oli häiden suunnittelun aloittaminen, kouluun hakemista ja työntekoa enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi Manna-kissa häiritsi kaikkia lepohetkiä kolmen kuukauden kiimallaan.

Kiimassa neiti pudotti elopainoaan 1 kilon!

Alkukesästä kävin vuokraamassa Appe-heppaa(joka oli mahtavaa!!), mutta jäi häähumun alle loppukesästä.

Elokuu yllätti koulupaikalla ja töissä olin 30h sopparilla. Kuukauden tein siis työn ohessa koulua(juuri näin!). Koulusta lähdin iltapäivän luennoilta parina päivänä viikossa ennen aikojaan ja viikonloput olin kiinni töissä(Masentavaa, nyt kun ajattelen!!)

 Koulu oli todella kiinnostavaa, mutta silti kaikki tuli aivan liian nopeaa. Koulukavereihin olisi ollut mukavaa tutustua paremmin, sillä porukasta jää helposti ulkopuolelle kun ei tiedä missä mennään. Päällekkäiset koulutehtävät pisti pään ihan pyörälle. Se tuntui tosi raskaalta, kun en pystynyt hallitsemaan kaikkea. Ensimmäinen pidempi tehtävä tuli yllättäen ja sen olisi voinut tehdä pari työnä. En saanut paria hankittua kaikessa kiireessä ja tehtäväni tuntui hankalalta. Opettajien tehtävänannot oli hieman sekavia. Verkko-opiskelu hämmensi kovasti, sillä kaikkeen olisi pitänyt hypätä nopeasti kelkkaan ja perehtyä itse. 

Töiden jälkeen jaksoin todella vähän edes ajatella seuraavan päivän koulutehtäviä. Syyskuussa jatkoin töissä 15h sopimuksella. Sain muutoman kouluhomman pakettiin, mutta juuri kun kerkesin huokaista helpotuksesta, tuli uusi tehtävä Juuret. Tutkielma omista juurista, omasta kasvatuksesta ja omasta itsestä. Miksi olen tälläinen kun olen? Jo pelkkä tehtävän maininta joskus elokuulla oli saanu mut ihan varpailleni. Siitä kerkesi parissa kuukaudessa kasvaa aikamoinen monsteri. Aloitin tehtävän työstämisen, mutta se vaati paljon voimia. 

Lokakuussa irtisanoin itseni töistä. Jatkaisin siellä marraskuun loppuun. Päätös oli todella vaikea, sillä viihdyin työporukassa. Työkavereista oli tullu ystäviä, jotka ymmärsi mua työssä ja joihin tutustu koko ajan töissä vähän paremmin.  Leirillä koululuokkamme kanssa lokakuun lopussa tunsin tehneeni oikean päätöksen. Työn lopettaminen helpottaisi koulun käytiä, saisin keväällä töitä jos tarvisi. 

Uuvuttavan syksyn jälkeen oli kuitenkin vuoden pimeimpänä aikana hankalaa nähdä missään valoa. Joulukuussa tuli taas uusi opintokokonaisuus ja uusia tenttikirjoja metsästettäväksi. Mun stressinsieto oli aikalailla nollassa. Hay Day -sovellus puhelimessa ei auttanu ollenkaan.. Oppitunnit meni munia kerätessä tai PasiAnssin seurassa. Tuttua kauraa kirkkohistoriasta ja kristinuskon peruskäsitteistä, ei paljon kiinnostanu kuunnella.

Tentti aloitti joululoman. En saanu sitäkään kokonaan tehtyä, sillä tuntui, etten vaan osannu vastata mitään. Loma siis kului koulumotivaatio jo hukkuneena. Tammikuussa oli vuorossa etäkurssi verkossa. Todella turhauttavaa yrittää etsiä motivaatiota jostain tutkimusta käsittelevistä diavideoista. Mahti pointsit kurssin kehittäjille. 

Viikkoa ennen tenttiä ja kolmen kuukauden päätä junnaavan pohdinnan jälkeen olin tehnyt päätökseni. Lopettaisin koulun. Opo kertoi, että voisin ilmoittautua poissaolevaksi. No yritettiin sitä. Ei onnistunu, opintosihteerin mielestä mulla ei ole perusteita sille. Opo halusi tehdä mulle rästisuunnitelman, sillä olisin koulussa kirjoilla ja voisin suorittaa opintoja omaan tahtiini. Alkoi olla itellä jo vähän hohhoijaa-olo. Kävisin  joko kurssit uudestaan tai en ollenkaan, haluan oikeasti oppia asioita koulussa, enkä kahlata läpi ja valmistua ammattiin, johon en oikeasti ole pätevä. 

--------------------------

Kahteen viikkoon en oo pohtinu koulua juuri ollenkaan. Siitä tämä ihanuus! Suunnitelmissa miehen kanssa vuosi ulkomailla, Suuri seikkailu! Haaveissa oma kahvila, josta saa maukkaita leivonnaisia ja meheviä sämpylöitä. 

Oma koira, jonka kanssa olla öllöttää sohvalla talven pimeinä iltoina ja harrastaa puska-agilityä kesäisin mäntymetsässä. 

Pari ihanaa ilopilleri lasta, joiden kasvua voi seurata ja joiden kanssa voi puuhastella kaikkea mukavaa. <3