Mehevä porkkanapiirakka

Korson käsityökerhossa ekalla kerralla tarjoilin tätä. Naiset halusivat ohjeen, ja sitä lupailin. Nyt sain aikaseksi kirjottaa sen. Kuva surkea, voin päivittää sen kivemmaksi joskus myöhemmin. =)

Tästä saat pellillisen tuhdilla kuorrutteella. Namia! Meillä kahden hengen taloudessa loput menneet pieninä paloina pakasteeseen rasiassa, josta voinut päivällisen jälkkäriksi napostella. Melkoinen kaloripommi!

Pohja:

4 munaa

3 dl valkoista sokeria

1dl tummaa luomuruokosokeria tai fariinisokeria

225g voita

1tl soodaa

1tl leivinjauhetta

1tl kanelia

4dl vehnäjauhoja

500g porkkanaraastetta

Kuorrutus:

200g tuorejuustoa 

1pkt(400g) tomusokeria

50g voita

1. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu voi. 

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita varovasti taikinan joukkoon. Lisää porkkanaraaste.

3. Levitä leivinpaperin päälle syvälle pellille. Paista 200°C noin 20min kunnes ei tartu tikkuun.

4. Jäähdytä pohja viileän uuniritilän päällä, tällöin se ei hikoa.

5. Valmista kuorrute sulattamalla voi ja sekoittamalla se voimakkaasti tuorejuuston kanssa sekaisin. Sekoita varovasti tomusokeri.

6. Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle.

7. Nauti! Säilö hyvin ja nauti vielä koko viikon ajan. ;)

Kultainen ruska

Kesän jälkeen syksyn tulo kauhistuttaa. Kylmä, sade ja viima. Kuiva sisäilma, rasvoittunut nenä ja kuivat posket. 

Syksy on myös merkki siitä, että taas yksi vuosi on kohta saatu päätökseen. Puut ovat saaneet herätä, kukkia, levittää siemeniään ja tuuheutua. Nyt ne pudottavat syyssateiden paiskoessa lehtiään maahan. 

Tuntuu hieman raskaalta ajatella, että mitä taas tänä vuonna olen tehnyt. Ovatko päätökseni olleet oikeita? Vuodet ovat vierineet niin nopeaa. Olenko tyytyväinen kokonaisvaltaisesti siihen, mitä olen elämässäni tähän mennessä saavuttanut? Ovatko haaveeni jääneet ajan jalkoihin? Olenko päästänyt itseni liian helpolla?

Luonnon värit kuitenkin valloittavat. Keväällä koin vihreän nurmen ja ensimmäiset vihreät lehdet puissa hyvin terapeuttisiksi ja rauhoittaviksi. Syksyn värit ovat jotenkin melankoliset. Murretut sävyt puiden lehdissä ja paljastuva mutainen maa, iltahämärässä lamppujen valot keinotekoisesti yrittävät näyttää meille tietä. Syksyllä tekisi mieli käydä talviunille, ainakin jouluun asti.

Nämä lehdet loistavat kuin tuli. Tuli pienessä kynttilässä, takkatuli ja paukkuvat männynpihkat. Räiskyvät ilotulitteet uutena vuonna. Valaiseva soihtu ja ukonkynttilä pihamaalla, kun jouluaattona odotellaan vieraita.  

Ehkä syksyssä on toivoa. Hetki aikaa levähtää, käpertyä viltin alle sohvalle torkkumaan, ihastella ikkunasta metsän väriloistoa. Aikaa ottaa kutimet esiin ja näpertää villasukkia talvipakkasille. 

Aikaa itselle - down shifting

Eräänä päivänä parin viikkoa sitten sain viestin Facebookissa. Toimittajaopiskelija haluaisi haastatella mua. MUA?! Iski pieni paniikki, ja luin viestin uudelleen. 

Haastattelun aiheina olisi downshifting, kotoilu ja mun elämä. OK. Hetkinen. Mitäs mä näistä asioista osaisin oikeen sanoa.? Kannattaako mun antaa mitään haastattelua, jos en osaa vastata mitään. Pieni paniikki ja ujous iski. Oho, mut on huomattu. Samalla koin pienoista punastumista ja sekaista ylpeyttä. 

Mahtikokemus oli tää haastattelu. Puhuttiin ajankäytöstä, työstä, ajan ottamisesta itselle, tekemisen ilosta. Meidän perhe-elämästä, sukupuolirooleista.

Ajattelin kirjottaa, mitä mulle merkkaa tämä moderni sana "downshifting", ja miten mä oon tähän päätyny.

Kirjoitin keväällä hieman viime syksystä. Hirveä kiire, stressi ja muutokseen sopeutumisen kriisi. Näin jälkeen päin mietin, mitä tästä noin vuoden takaisesta ajan jaksosta muistan. Pieniä palasia sieltä täältä, aika meni hurjaa vauhtia.

Koko kevään ja kesän olen tehnyt töitä vähemmän. Taloudellisesti olen tasapainoillut ja säästänyt kaikessa turhassa, opetellut miettimään, miksi ostan. Töitä vähentämällä olen antanut aikaa itselleni ja rakkaille harrastuksilleni. Olen oppinut nauttimaan pienistä hellistä hetkistä mieheni kanssa. Olen yrittänyt olla vähemmän vaativa. Olen yrittänyt ymmärtää. 

Välillä olen vain oleskellut ja ihmetellyt. Huomaan helposti stressaavani myös harrastuksistani, jotka tuppaavat jäämään kesken. Iloitsen, kun saan keskeneräisen projektin loppuun.

Ihana ystävä sai minut vähitellen huomaamaan elämän pienet ilot. "The secret to enjoying life is learning to live in the moment."

Oon jotenki kuvitellu olevani positiivinen ihminen, ainaki silleen julkisesti, mutta nyt olen vähitellen opetellut arvostamaan itsenäni myös omassa seurassani. Opetellut näkemään niitä positiivisia hetkiä pienissä arjen iloissa. 

Nyt, juuri nyt, nautin. Hernekeitto porisee liedellä, astianpesukone hurisee ja radiossa soi Iskelmä. Kissa syö ruokaa edessäni ikkunanlaudalla. Hetken päästä painun pehmeisiin pehkuihin.

Toivottavasti tämä vastasi jonkun ihmisen kysymykseen, mitä on downshifting. Aiheesta vielä kuullaan. ;)

Mahan täydeltä hyvää!

Kesällä meni kaikki mahan pienennys yritykset pyllylleen. Ei siitä tullu mitään. Nyt ajattelin herätellä itteäni hieman. 

Road tripin päätös seilaukselta Itämerellä ostin tämän vuoden viimeiset karkit. Paketti BisBis-lakuja ja 400g pussi Turkish Peppereitä. Enempää en ite osta. Ja vältän syömästä. Se on pitäny. 

Vaan karkin sijasta on kivaa syödä jotain muuta hyvää. Tässä kolmen päivän ruoka päiväkirjaa:

Torstai.

Aamupala: Lasi kevyt maitoa ja kaksi pientä tomaattia.

Lounas töissä. Kalkkunaa cordon bleu, salaattia ja kermaista pippurikastiketta. Juomana jäävesi.

Kahvikonetta pestessä piti tehdä lopputesti, maistoin 1/3 kupillista kaakaota, loput meni viemäriin.

Välipalana ruisleipä. 2 siivua juustoa,  4 palaa metwurstia, 2 palaa paprikaa, jääsalaattia ja oivariinia.

Kotona namipalaksi jäädytettyjä viinirypäleitä.

Telkkaria katsoessa alkoi tehdä mieli munakasta. Tein. 3munaa, 3 siivua Gouter-makkaraa, 4 siivua Oltermannia. Klo 19:30.

Mies halusi leipää. Oli sitten leivottava sämpylöitä. Vehnäsämpylöitä. 

Klo 23:30 Yksi sämpylä juustolla ja makkaralla, Lättälla.

Toinen sämpylä Lättalla.

_______________

Perjantai.

Aamupalaa.

Välipalaksi töissä kaksi Vitalinea 0% jugurttijuomaa. Mansikka-vadelma ja mustikka.

Ennen töihin lähtöä tein kotona ruokaa, jota söin iltapalaksi. Herkkusieniä, kesäkurpitsaa, porkkanaa ja riisiä, uuniin tunniksi. 7 nakkia, caesarkastiketta ja sinappia seuraksi.

________________

Lauantai.

Alkoi herkutellen. Aamupalaksi leivoin marjapiirakkaa, jossa mansikoita, vadelmia ja mummin omenoita.

Kävimme Ompussa shoppailemassa ja söimme WOK Fresh Asian food- ravintolassa tukevat wokit.

Töissä välipalaksi Vitalinea mustikka.

Iltapalaksi 4 viipaletta Vaasan Täyshyvät viljainen paahtoleipää. Päällä Oltermannia ja keittokinkkua.

Yöpalaksi 320ml Shamppanjaa. huh heijjakkaa.

______________

Sunnuntai.

Aamupala. Rasvaton maustamaton jugurtti, kaurahiutaleita, vehnälesettä, vadelmia.

Ravintoremontille ja kuntoremontille olisi siis aihetta. Voih.