Mä toivon, että kommentit olisi ystävällisiä ja ymmärtäviä. Muuta en pyydä.
Mä en ihan tiedä, miten tästä asiasta kirjoittaisin.
Joku varmasti ajattelee, että hutiloitu, pikainen päätös. Hyvän elämän hylkäsit.
Kaikki ei vaan mennyt niin, että olisi ollut hyvää jatkaa. Tästä on jo nyt seurannut paljon hyvää. Mulle ja Hänelle.
Puoli vuotta Münchenissä on ny takana ja mä istun Riikan lentokentällä. Ootan jatkolentoa Helsinkiin. Huomen illalla oon jo kotona. Koti, isolla K:lla.
Istuudun maahan, halaan Muskaa. Niiskutan ja nousen ylös. Pyydän Jipun haliin. Innokas ystävä hyppää syliini ja tanssitaan. Höpö Noomi tanssii ympärillä.
Saksassa oli rankkaa. Alku sopeutuminen, kaikki pakolliset järjestelyt ja uskomaton kiire. Ne imi musta kaikki mehut. Mä vaan sulkeuduin Netflixiin ja neuloin. Sain sentään jotain aikaan. Maaliskuussa tilanne muuttui. Uusi asunto, vierailevia ystäviä ja isä. Viikko telttaillen lentokentällä Italiassa.
Mä murruin. Mä en jaksa enää. Mä haluan olla onnellinen. Mä haluan toteuttaa mun unelmia. Ja päällimmäisenä huokaus: Mä rakastan sua, ja haluun sulle vaan parasta maailmassa!
Mä oon väsyny seuraamaan, taipumaan, luovuttamaan omien unelmieni suhteen. Mä haluun puhua, nauraa, huvitella, hullutella, harrastaa seksiä. Mä kaipaan parasta ystävääni kotona, odotan ja saan väsyneen valituksen.
Mä en haluu olla sulle tämmönen. Kun oon tyytymätön, me molemmat ollaan. En oo onnellinen näin ja se tekee musta ihan kamalan ihmisen. Haluun sulle kaikkea hyvää.
8 yhteistä vuotta takana. On opettanu mulle paljon, eikä rakkaus lopu koskaan. Mä en kadu mitään, ne tekee musta mut. On kuitenkin kaipuu elää elämää täysillä, kokea koko maailma ja olla oma hullutteleva ja hupaisa itseni.
“Single people want relationships, settled people wonder if they’re missing out on something, traveling types miss stability, stable ones are restless, old friends want new friends, new friends miss old friends, and basically almost everyone my age has some dangling worry trailing around after them everywhere that they’re somehow not doing everything, that what they’re doing is not altogether the right thing, that they are missing out. … Do not be ashamed. The doubt is natural, and everyone you know – yes, even that person – carries it sometimes too. Allow yourself to be peaceful. Allow yourself satisfaction in what you have. If you really don’t like it, allow yourself permission to make changes.”
-Lillian Schneid
Mä toivon, että voin vähitellen olla rauhassa tämän päätökseni kanssa. Raskainta kaikessa on puhuminen, tekisi mieli vaan olla hiljaa, olla nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti