Pinterestissä törmäsin kauniisiin neulepintoihin, joita kutsuttiin nimellä Tunisian Crochet.
Tässä sileä tunisialainen virkkaus ja todella yksityiskohtaiset ohjeet aloittamiseen:
Samalla sileällä tehty kaulahuivi
Ja sileä tunisialainen virkkaus, mutta kolme eri väriä raitoina.
Samalla sattumalta käsityökerhossa meille tuli opettaja opettamaan koukkuamista. Tätä koukkuamista tehtäessä yksipäisellä pitkällä koukulla tasona kutsutaan tunisialaiseksi virkkaukseksi.
Me kokeilimme myös pyörökoukkuamista, Double-Ended Hook Crochet, johon tarvitsee kaksipäisen koukun, tälläisen:
Nämä molemmat ovat neulomisen ja virkkauksen välimuoto. Niin hyvässä kuin pahassa. Virkkauksesta tuttu, onhan rinkula suorassa ja silmukat sopivan kokoisia on se yksi alkutahmeutta antava juttu. Neulomisen pysyyhän silmukat tallessa, niin koukulla kuin poimuttaessa, tuo pientä lisähaastetta.
Isoina plussina se, että työvälineeksi melko monenkokoisiin töihin riittää vain tämä yksi kaksipäinen koukku. Sillä voi tehdä pyörönä niin isoa kuin vaan jaksaa käsissään kannatella ja se taipuu kuitenkin myös lapasiin. Yksi työväline ja kaksi langanpäätä, siinä kaikki mitä tarviit. Ihana siis vaikka lentokoneeseen tai jokapäiväisille bussi ja junamatkoille. Ei sohi toisia ihmisiä, eikä metalliset puikot kilise.
Upeaa tässä on se helppous. Perustekniikan opettelu vie pari tuntia aikaa ja sen jälkeen se alkaa luistaa. Hassua on se, että tämä tekniikka ei ole kovinkaan suureksi muoti-ilmiöksi Suomessa vielä noussut. Kuulemma ens syksynä saattais tulla jotain villitystä. Välineistöä löytyy jo hyvin, eli alan harrastajia on. Itse ostin koukkuni Lankamaailmasta.
Mahdollisuuksia on monia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti