Keskiviikko-ilta. Matkalla töistä kotiin. Kävelin oikoreittiä, jota en ollu aiemmin kokeillut. Törmäsin tähän.
Kaksi kuivaa ja aurinkoista päivää pohdiskeltuani eilen keskiyöllä, taas matkalla töistä kotiin, otin tuolin hoiviini. Kokeilin taitojani vedenkantajana ja annoin muikeat naurut ainakin kahdelle yölliselle vastaantulijalle, kun kannoin sammaleen vihreää nojatuolia pääni päällä. Erikoinen hattu, oisin sanonu mä jollekin toiselle, jos olisin itse ollut se toinen.
Nyt alkaa se, mitä tällä tekisin vaihe. Haistelin ja tunnustelin tuolia. Tuoksu raikas. Verhoilu on virheetön, mitä nyt muutomaa pientä tahraa, jotka sain tekstiilinpesuaineella puhdistettua. Tyynyt olivat varmaan huonommassa kunnossa ja ne heitettiin pois. Tuolin runko kaikinpuolin kunnossa. Nyt pitää vaan sopeuttaa mies ajatukseen. :) Ja myydä pari pinnatuolia, jotta saan tilaa tälle löhölinna kaunokaiselle. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei mitään huonoja yllätyksiä tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti