Aikaa itselle - down shifting

Eräänä päivänä parin viikkoa sitten sain viestin Facebookissa. Toimittajaopiskelija haluaisi haastatella mua. MUA?! Iski pieni paniikki, ja luin viestin uudelleen. 

Haastattelun aiheina olisi downshifting, kotoilu ja mun elämä. OK. Hetkinen. Mitäs mä näistä asioista osaisin oikeen sanoa.? Kannattaako mun antaa mitään haastattelua, jos en osaa vastata mitään. Pieni paniikki ja ujous iski. Oho, mut on huomattu. Samalla koin pienoista punastumista ja sekaista ylpeyttä. 

Mahtikokemus oli tää haastattelu. Puhuttiin ajankäytöstä, työstä, ajan ottamisesta itselle, tekemisen ilosta. Meidän perhe-elämästä, sukupuolirooleista.

Ajattelin kirjottaa, mitä mulle merkkaa tämä moderni sana "downshifting", ja miten mä oon tähän päätyny.

Kirjoitin keväällä hieman viime syksystä. Hirveä kiire, stressi ja muutokseen sopeutumisen kriisi. Näin jälkeen päin mietin, mitä tästä noin vuoden takaisesta ajan jaksosta muistan. Pieniä palasia sieltä täältä, aika meni hurjaa vauhtia.

Koko kevään ja kesän olen tehnyt töitä vähemmän. Taloudellisesti olen tasapainoillut ja säästänyt kaikessa turhassa, opetellut miettimään, miksi ostan. Töitä vähentämällä olen antanut aikaa itselleni ja rakkaille harrastuksilleni. Olen oppinut nauttimaan pienistä hellistä hetkistä mieheni kanssa. Olen yrittänyt olla vähemmän vaativa. Olen yrittänyt ymmärtää. 

Välillä olen vain oleskellut ja ihmetellyt. Huomaan helposti stressaavani myös harrastuksistani, jotka tuppaavat jäämään kesken. Iloitsen, kun saan keskeneräisen projektin loppuun.

Ihana ystävä sai minut vähitellen huomaamaan elämän pienet ilot. "The secret to enjoying life is learning to live in the moment."

Oon jotenki kuvitellu olevani positiivinen ihminen, ainaki silleen julkisesti, mutta nyt olen vähitellen opetellut arvostamaan itsenäni myös omassa seurassani. Opetellut näkemään niitä positiivisia hetkiä pienissä arjen iloissa. 

Nyt, juuri nyt, nautin. Hernekeitto porisee liedellä, astianpesukone hurisee ja radiossa soi Iskelmä. Kissa syö ruokaa edessäni ikkunanlaudalla. Hetken päästä painun pehmeisiin pehkuihin.

Toivottavasti tämä vastasi jonkun ihmisen kysymykseen, mitä on downshifting. Aiheesta vielä kuullaan. ;)

Mahan täydeltä hyvää!

Kesällä meni kaikki mahan pienennys yritykset pyllylleen. Ei siitä tullu mitään. Nyt ajattelin herätellä itteäni hieman. 

Road tripin päätös seilaukselta Itämerellä ostin tämän vuoden viimeiset karkit. Paketti BisBis-lakuja ja 400g pussi Turkish Peppereitä. Enempää en ite osta. Ja vältän syömästä. Se on pitäny. 

Vaan karkin sijasta on kivaa syödä jotain muuta hyvää. Tässä kolmen päivän ruoka päiväkirjaa:

Torstai.

Aamupala: Lasi kevyt maitoa ja kaksi pientä tomaattia.

Lounas töissä. Kalkkunaa cordon bleu, salaattia ja kermaista pippurikastiketta. Juomana jäävesi.

Kahvikonetta pestessä piti tehdä lopputesti, maistoin 1/3 kupillista kaakaota, loput meni viemäriin.

Välipalana ruisleipä. 2 siivua juustoa,  4 palaa metwurstia, 2 palaa paprikaa, jääsalaattia ja oivariinia.

Kotona namipalaksi jäädytettyjä viinirypäleitä.

Telkkaria katsoessa alkoi tehdä mieli munakasta. Tein. 3munaa, 3 siivua Gouter-makkaraa, 4 siivua Oltermannia. Klo 19:30.

Mies halusi leipää. Oli sitten leivottava sämpylöitä. Vehnäsämpylöitä. 

Klo 23:30 Yksi sämpylä juustolla ja makkaralla, Lättälla.

Toinen sämpylä Lättalla.

_______________

Perjantai.

Aamupalaa.

Välipalaksi töissä kaksi Vitalinea 0% jugurttijuomaa. Mansikka-vadelma ja mustikka.

Ennen töihin lähtöä tein kotona ruokaa, jota söin iltapalaksi. Herkkusieniä, kesäkurpitsaa, porkkanaa ja riisiä, uuniin tunniksi. 7 nakkia, caesarkastiketta ja sinappia seuraksi.

________________

Lauantai.

Alkoi herkutellen. Aamupalaksi leivoin marjapiirakkaa, jossa mansikoita, vadelmia ja mummin omenoita.

Kävimme Ompussa shoppailemassa ja söimme WOK Fresh Asian food- ravintolassa tukevat wokit.

Töissä välipalaksi Vitalinea mustikka.

Iltapalaksi 4 viipaletta Vaasan Täyshyvät viljainen paahtoleipää. Päällä Oltermannia ja keittokinkkua.

Yöpalaksi 320ml Shamppanjaa. huh heijjakkaa.

______________

Sunnuntai.

Aamupala. Rasvaton maustamaton jugurtti, kaurahiutaleita, vehnälesettä, vadelmia.

Ravintoremontille ja kuntoremontille olisi siis aihetta. Voih.

Hiusmalliutta

Ilmottauduin jo vuosi sitten hiusmalliksi. Sillon laitoin, että mun hiuksia ei saisi valkaista eikä leikata ihan liian lyhyeksi. Viesti tuli takaisin, sori, jos et oo avoimin mielin tulossa, sulla on liikaa vaatimuksia ja tää ei oo tilauskampaamo, niin ei kiitos.

Otin asian hieman itteeni, enkä jaksanu yrittää uudelleen. Nyt tänä keväänä laitoin taas viestin. Tehkää mitä vaan. Heinäkuussa tuli viestiä takaisin, että tervetuloa, laitatko kuvan vielä tulemaan.

Nappasin nopeasti tämmöisen kaamean kuvan.

Kokemus oli paljon mukavampi tietyllä tavalla mitä osasin odottaa. Mallit valittiin ihan sillä perusteella, että kelle pystyisi tehdä mitä ja kuka suostuu mihinkin malliin, ketään ei pakotettu. Pitkien hiuksien leikkausmalleja oli hyvin vähän.

Kaikille laitettiin väriä. Jopa mulle!

Ihanan säihkyvä, tykkäsin!

Tälläinen oli lopputulos. Pari juttua jäi tilaisuudesta harmittamaan. Olisi ollut kivaa ennen värin päähän laittoa infota, ettei väri päässä saa liikkua mihinkään. Ei siis edes vessaan. Kolme tuntia koivet ristissä. Värjäsivät kolmella eri vaalentavalla värillä tuota vaaleampaa suortuvaa mun etuhiuksiin.

Meikkauksen aikataulutus myös oli pielessä. Mä en saanu meikkiä, mikä jäi harmittamaan. Ilmoituksessa mainittiin myös, että vaatteet lavalle saisi tilaisuudesta. Ei mitään puhetta vaatteista. Tulin vain perus kotikuteissa ja muut tytöt ykköset päällä.  Noh, ei sillä mitään, ois vaan ollu kiva tietää.

Nyt väri on jo kulunut pois, olisi melkeimpä kivaa säväyttää hieman uudelleen, mutta huomaan että väri hieman vaikutti hiukseen. Varsinkin tuohon "valkaistuun" tupsuun. 

Mä oon taas ensiaskeleissa kohti lantiopituisia hiuksia. Ehkä joskus. Ikuinen hiusten kasvattaja.

Kaamea kapula!

No ei vaiteskaan! 

Miehen kanssa huomattiin eilen, että meillä olis vihdoin kolmeen viikkoon(pikemmiki kahteen kuukauteen!) semmonen ilta, että voitais korkata meidän hääpäivä shamppanjat, jotka tuotiin häämatkalla Champagnesta ihan ite. Hyvää oli vieläki, vaikkaki ihan kirjahyllyssä säilytetty. Samalla tuli juhlistettua viimeisen kolmen viikon aikana vähälle juhlimiselle jääneet synttärit ja se hääpäiväkin. =)

Innostuin siis kapulapäisenä, kyllä hieman kuivakka olo, kaivelemaan kamerajalustan ja piitkän optiikan esille ja köykkimään keittiön nurkassa saadakseni nämä ihanat kuvat. Just kun aurinko sopivasti keittiötä valaisee. En suosittele kenellekään. Tällästä kuvaussessiota, voi olla että menee hermot ja tulee hiki!