Aloitin villapaidan hihoista. Nopeat tehdä pois alta ja tässä mallissa niin yksinkertaiset, ettei turhaa stressiä.
Nyt hieman kaduttaa. Oli mukavaa aloittaa projekti helposti, mutta kuten paahtoleipää syödessä paras pala jätetään viimeiseksi. Haastavat ensikohtaamiset voi tyssätä positiivisen kokemuksen luomisen jo alkuunsa, mutta huonot lopetukset voi pilata koko ihanan alun.
Ihanan helppo ja leppoisa ensikohtaaminen, tahmea alku, paljon pieniä olankohautuksella ohitettuja virheitä, muutoma sudenkuoppa, niistä johtuva purkaminen ja turhautuminen, stressi osien yhteensopivuudesta, stressi neuleen käyttäjälleen(allekirjoittaneelle) sopimisesta, hirveän tympäännyttävät lankojen päättelyt ja lopullinen käyttötyytyväisyys.
Olisi kivaa lopettaa työ helppoihin hihoihin. Ne olisi voinut aloittaa suoraan olalta poimimalla silmukat ja sovittaa tarpeen mukaan. Hyvä sanoa nyt. Ovat jo tehdyt. Ja monia sudenkuoppia takana. Odotan kuitenkin innolla, että saan tämän loppuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti