Tällä viikolla mulla on ollu kiirus. Se toinen työ on vienyt kaikki vapaapäivätkin, ja luonut niistä treeni- ja työleiripäiviä. Kokovartalolihasjumin aiheuttaja on tässä: Siskoni ihanahöpöpöpöpolle Rupu.
Rupun tarhakaveri Bjarki.
Muutoman kerran kävin Rupua ratsimassa tuossa mennä viikoilla jo, ihan vaan et nähdään miten menee. Rupu on nimittäin ollut 99% siskoni ratsastettavana. Olin ratsastanut Rupulla ennen tätä meidän sopimusta kolme kertaa. Nyt kertoja on takana n. 10.
Viikon aikana väsymyksen kuitenkin huomasi. Matka Sipoon Söderkullaan ei ole täältä Tapiolasta mikään hirveän lyhyt. Tallilla käynnissä kesti matkoineen vähintään kolme tuntia. Uuvuttavaa jo itsessään tuo matkanteko.
Lyhyt kuvaus menneestä viikosta:
Su kävimme leppoisasti lekottelemassa pellolla, kaikki meni mainiosti. Ma käytiin sateessa kentällä köpöttelemässä, hieman tahmeaa.
Ti oli tuulinen pimeä ilta, lähdimme "koululenkille". Rupu säpsyi kaikkea ja kun se havaitsi pelottavan hahmon liikkuvan kahden välkkyvän pisteen kanssa pellon toisella puolen(nainen kahden pienen koiran kanssa juoksulenkillä), löysin itseni pellosta. Kampesin itseni satulaan hieman hämilläni ja jatkoimme matkaa vielä puoli kilsaa, kunnes totesin, etten jaksa säpsyvää ruunaraukkaa. Päästiin kotitalliin mutaisina mutta yhtenä kappaleena.
Ke kävimme aamupäivällä koululenkin toiseen suuntaa, katsoimme kaikki "möröt" rauhassa ja menimme pääasiassa vaan käyntiä. Kaikki bueno.
To pidin lepopäivän, kävin Idolsin Livekonsertissa.
 |
| Pe persus |
Pe menin aamupäivästä ennen töitä tallille. Lissu ja 2v suokkitamma Riina tulisivat seuraksi lenkille. Extremelenkillä valjaat löystyivät, kärryt juuttuivat melkein mutaiseen peltoon, satula luisti, lensin tuulimyllyn säikäyttäneen Rupun selästä suoraan kynnettyyn mutaiseen peltoon, neljä kertaa jalkauduin pitämään Riinaa paikallaan, jotta Lissu sai kiristettyä valjaita, kolme kertaa nousin satulaan. Kaksi autoa tuli vastaan asfalttitiellä, joista toinen ei hidastanut ollenkaan.
Kärryt jätimme ison tien toiselle puolen ja lopulta talutimme molemmat hevoset kotiin, sillä mutaisesta pellosta emme olisi enää takaisin päässeet. Voih, voin vain sanoa, ettei ikinä ole ollut näin epäonnista ratsastuslenkkiä. Onneksi tuossa lenkin keskivaiheilla oli myös ihan mukavaa rentoutumista, kun pääsimme metsätielle. Nuo asumuksen lähellä tapahtuneet actionkohtaukset saivat vaan karvat niskassa nousemaan pystyyn. N.7km lenkissä meni 2h.
Juuri ke-aamuna pesemäni heijastinloimi oli taas ihan kuran peitossa. Puhumattakaan satulasta ja satulavyöstä, hevosen jaloista ja mun persuksesta. Puolituntia lämpimässä suihkussa ja illaksi töihin. =/
Eilen illalla kävin parantamassa viikon fiilistä ja mentiin vaan maasta käsin. Kiemurreltiin ihanassa kuusikorvessa, näykittiin ruohoa pellolla ja juostiin vähän ympyrällä. Rupu tukena ja turvana pääsin itekin siitä mutaisesta pellosta pois kumpparit jalassa nyrjäyttämättä nilkkojani. Oli aika lähellä monta kertaa, kun en nähny mihin astuin!
Tapahtumarikas viikko, ei voi muuta sanoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti